Hahmottelen tässä blogikirjoituksessa kuvataidekasvatuksen tulevaisuutta ja potentiaalia InSEAn maailman järjestön edustajan näkökulmasta. Itseni lisäksi Euroopan edustajia ovat InSEAn maailmanjärjestössä Gabriela Pataky Unkarista ja Susan Coles Isosta Britaniasta.
InSEA perustettiin vuonna 1954. Alkuperäiset toimintaideologiat noudattivat vahvasti Herbert Readin taidekasvatuksellisia suuntaviivoja, joista hän kirjoitti jo vuonna 1943 kirjassaan Education through Art. Ideologiset ajatukset eivät kuitenkaan tunnu vuosikymmenien aikana kovinkaan vanhentuneilta, sillä InSEAn ideologian keskiössä on edelleen ajatus kuvataiteista perustavanlaatuisena ihmisoikeutena ja olennaisena kasvatuksellisena arvona. Ennen kun ihminen oppii kirjoittamaan ja kommunikoimaan verbaalisesti, hän muodostaa kuvallisia merkkejä. Lapsi tutustuu maailmaan paitsi piirtäen, sitä visuaalisesti tutkien, kommunikoiden ja ymmärtäen. InSEAn lähtökohta-ajatuksena on ihmisen oikeus laajaan ja tasapainoiseen kasvatukseen ja koulutukseen kaikissa ikäryhmissä. Tällainen oppiminen tapahtuu tekemällä, se nojaa uteliaisuuteen, ja mahdollistaa suhteiden luomisen ja yhteistyöhön toisten yksilöiden kanssa oikeudenmukaisessa ympäristössä. Yhteisöllisyyden painottamisen uskotaan kehittävän yksilöitä, jotka ovat osallisia, luovia ja vastuullisia tulevaisuuden toimijoita. Kuvataide ajatellaan luonnollisena menetelmänä kehittämään näitä ominaisuuksia.
InSEAn nykyinen ajattelu perustaa kaikille tasavertaiseen kuvataidekasvatukseen riippumatta iästä, kansallisuudesta tai muusta taustasta, siten, että se kytkeytyy ihmisen omaan elämispiiriin, maailmaan ja kulttuurihistoriaan. Tavoitteena on mahdollistaa horisontteja uusiin tapoihin nähdä, ajatella, toimia ja elää.
InSEAn nykyinen manifesto on luettavissa kokonaisuudessaan nettisivuilla (www.insea.org), jotka ovat juuri uudistettu, ja ne ovatkin vallan hienot.
Pieni InSEAn työryhmä pohti Unescon pyynnöstä kuvataidekasvatuksen visiota vuodelle 2050. Osallistuin tähän ryhmätyöhön vuonna 2020 ja esittelen seuraavaksi hiukan vision perusajatuksia.
Ensiksi, vision lähtökohtana on käsitys nykyisen teollisen ja länsimaisen elämänmuodon kestämättömyydestä. Koulutuksen jäsentäminen eri aloihin, tiettyihin aikarajoihin, ikäryhmiin ja muihin hallintoa tukeviin, mutta pedagogisesti toimimattomiin kategorioihin ei tunnu kestävältä ratkaisulta ja edellyttää päivittämistä. Globaali kasvatus edellyttää länsimaisen, kolonialisoituneen opetussuunnitelman uudistamista isolla kädellä. Kasvatusta ei pidä jatkossa ajatella bisneksenä eikä oppilaita tuotteina. Valitettavan monissa, eritoten länsimaisissa yhteiskunnissa kasvatus ja koulutus painottaa kohtuuttomasti testaamista, arviointia ja oppijoiden keskinäistä kilpailuttamista. InSEA näkee erityisen arveluttavana kuinka moni kehittyvä yhteiskunta on omaksunut länsimaisen epäterveen pakkomielteen oppimistulosten mittaamiseen, testaustrendeihin keskittyen. Ongelmana on itse testaamisen lisäksi se, että testattavaksi pääty ne koulutuksen elementit joita on helppoa mitata. Tämä on johtanut suoraan tiettyjen asioiden arvottamiseen koulutuspoliittisesti, eikä taidekasvatus ole näissä painotuksissa yleensä ollut voittajana. Kuten moni ajattelija on todennut, maailman isot ongelmat eivät ratkea ilman monialaista yhteistyötä. Taidealojen kontribuutio ei ole helposti mitattavissa mutta nähdään tulevaisuudessa arvokkaina ihmiskunnan ratkoessa koko maapallon tulevaisuutta ja hankalia haasteita, ns. ”wicked problems”. Nämä taidealojen kontribuutiot liittyvät esimerkiksi resilienssiin eli joustavuuteen ja siihen liittyvän ajattelun kehittämiseen mitä taidekasvatus tukee, empatiakykyyn, yhteistyötaitoihin, sinnikkyyteen, moninaisuuden arvostamiseen ja myös niihin monenlaisiin onnistumisen, onnellisuuden ja yltäkylläisyyden tuntemuksiin, joita luova ja taiteellinen tuottaminen ravitsevat.
Toiseksi, InSEA uskoo, että kollektiiviset kasvatukselliset tavoitteet vuosikymmenelle 2050 pitäisi sisällään vastuullisten ja luovien yksilöiden kasvattamisen eritoten planeettamme säilyttämiseksi. Laaja-alaisen ja tasapainoisen kuvataidekasvatuksen hahmottaminen ihmisoikeutena kaikenikäisille ja kaikissa kulttuureissa kannustaa oppijoita moninaisiin perspektiiveihin maailmaa ja sen tulevaisuutta hahmottaessa. Se kannustaa mielikuvitteluun ongelmia luodessa sekä ratkottaessa, ja se kannustaa joustavuuteen ja sinnikkyyteen, kuten myös ketterään ja samalla sitoutuneeseen oppimiskulttuuriin. Tulevaisuuden kuvataidekasvatus on neuvokasta siten, että se tukeutuu entistä enemmän alansa tutkimustietoon, ja on kykenevä eläytymään, luomaan yhteyksiä ja tekemään yhteistyötä muiden alojen kanssa. Samalla on tärkeä palauttaa mieleen toistuvasti, kuinka piirtäminen, rakentaminen ja moni muu kuvataiteen oppimisen perusajatus ovat luonnollisia ja universaaleja ihmisen perusaktiviteetteja.
InSEAn vision mukaan vuoteen 2050 mennessä kuvalukutaito tulee vääjäämättä olemaan välttämätön globaalin kansalaisen maailman tutkimisen ja kommunikoinnin taito.
Kolmanneksi, InSEA visioi innovatiiviset tulevaisuuden oppimistilanteet erilaisiksi kuin miten ne ymmärrämme tänä päivänä. Nämä paikat ja tilanteet eivät ole nykyisen koulun kaltaisia, ja niissä oppijat kohtaavat toisensa ja työskentelevät yhdessä, eri ikäisten ja erilaisten oppijoiden kanssa, myös sukupolvienvälisesti. Länsimaisen kulutusyhteiskunnan sijasta opitaan alkuperäiskulttuurien luonto- ja maailmasuhteesta ja opetellaan näkemään ihmislaji eettisessä suhteessa muihin eläviin lajeihin. Kyky visualisoida jotta voi ajatella, kommunikoida, ja työskennellä yhdessä ovat olleet keskeistä kuvataidekasvatukselle vuosikymmeniä. InSEAn tulevaisuuden visiossa taidekasvatus sisältää oppimistilanteita jotka peräänkuuluttuvat kattavaa, kulttuurienvälistä, luovaa ja kriittistä ajattelua, jossa oppijat luovat yhdessä kasvatuskokemuksensa.
Kannustan lämpimästi kuvataideopettajia ja -kasvattajia liittymään InSEAn jäseniksi, osallistumaan sen järjestämiin lukuisiin webinaareihin ja muuhun toimintaan!
Teksti: Professori Mira Kallio-Tavin, TaT, Aalto-yliopisto
Kuva: InSEA
